Nuorru ja norjistu - rouva Hornibrookin ohjeita naisille

Nuorru ja norjistu! - rouva Hornibrookin ohjeita naisille

Ettie A Hornibrookin Nuorru ja norjistu! – vartalon kiinteyttämisharjoituksia naisille, ruokailuohjeita umpitautisille ja liikalihaville (Porvoo: WSOY, 1935) on Alli Wiherheimon tuoreeltaan tekemä käännös edellisenä vuonna ilmestyneestä Hornibrookin  teoksesta Stand Up and Slim Down: Being Restoration exercises for women, with chapter on food selection in constipation and obesity (Garden City: Doubleday, 1934).

 

Kuva 1. Ettie Hornibrookin ohjeita naisille.

Uusiseelantilainen Ettie Rout (1887–1936) joutui kotimaassaan ei-toivotuksi henkilöksi autettuaan ensimmäisessä maailmansodassa sotilaita välttämään sukupuolitauteja ehkäisyvälinein – ja ohjaamalla heitä ilotaloihin. Hänen näkemyksensä oli aikanaan radikaali, mutta myös suosittu ja hän oli Uutta-Seelantia lukuun ottamatta menestyskirjailija niin Brittiläisessä Kansainyhteisössä kuin sen ulkopuolellakin.

Sodan jälkeen, vuonna 1920, Ettie avioitui britannialaisen Fred(erick) Hornibrookin kanssa ja otti tämän sukunimen. Pariskunta kirjoitti useita teoksia ihmisen fysiologiasta, liikunnasta, liikalihavuudesta ja – erityisesti Ettie – avioliiosta ja fysiologian osuudesta parisuhteessa.

Nuorru ja norjistu! sisältää fysiologisen perustan lisäksi ohjeita naisille ensinnäkin avioelämän parantamiseen fysiologisesti: “Tämän kirjan tarkoituksena on lyhyesti selittää naisen alaruumiin koneistoa, toimintaa ja kehittämistä, käyttämällä mitä yksinkertaisinta puhetapaa” (s. 27). Toiseksi kirja esittelee harjoitteita varsinkin synnytyksen jälkeiseen alavartalon kiinteyttämiseen, kolmanneksi jalkojen harjoittamiseksi ja asennon parantamiseksi ja viimeiseksi ruokavalioohjeita erityisesti ummetuksen (umpitaudin) ja liikalihavuuden hallitsemiseksi. Kirjan ohjeissa on monia viimeaikoinakin muotiin tulleiden suuntausten mukaisia ohjeita kuten tärkkelyksen vähentäminen ruokavaliossa, venyttelyn merkitys hyvinvoinnille tai pystyasennon tärkeys tuki- ja liikuntaelimille.

Kuva 2. Jalkaterien koukistaminen ja lantion notkuttaminen vahvistaa jalan kaarta (ss.  62–63)

Lisätietoja Ettiestä, ks. Jane Tolerton, ‘Rout , Ettie Annie (1877–1936)’, Oxford Dictionary of National Biography, Oxford University Press, 2004; online, Oct 2008 <http://www.oxforddnb.com/view/article/65866>, luettu 16.9.2013.

Paluu tauon jälkeen

Omituisten opusten kerho joutui pariksi vuodeksi telakalle monesta syystä. Toivottavasti toiminta tästä piristyy ja vakiintuu, sillä omituisia opuksia riittää kyllä.

Csaplárin opus on omituinen erityisesti kerronnallisesti, mutta myös aiheiden yhdistelmän osalta. Nautittava yhtä kaikki.

Mathilda S.

Hitlerin tytär vie mukanaan

Hitlerin tytär vie mukanaan

Vilmos Csaplárin romaani Hitlerin tytär (WSOY 2012) on mielenkiintoinen opus. Se kertoo Unkarista ennen toista maailmansotaa, sodan aikaisista juutalaispuhdistuksista sekä vuoden 1956 aikaisista ja sen jälkeisistä tapahtumista tavalla, jollaista ei ole ennen tullut vastaani.

Kirjan kolmessa osassa kuvattava aikakausi vaihtuu yllättäen, eikä juonellista jatkumoa varsinaisesti ole. Kaikesta huolimatta jännite säilyy hyvänä, olipa sitten kyse paikallisen itsemurha-aallon tutkinnasta, Budapestin ja koko Unkarin juutalaiskysymyksen ratkaisuyrityksistä tai laittoman rajanylitystoiminnan ongelmista.

Tyyliltään Csaplárin teos muistuttaa satiirisuudessaan paikoin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaania tai Jaroslav Hašekin Kunnon sotamies Švejkiä. Ajankuvasta tulee puolestaan mieleen välillä Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia. Unkarin moni-ilmeisyys tulee hyvin esiin kirjan ruoka- ja juomakuvauksissa.

Hitlerin tytär ei nimestään huolimatta juurikaan käsittele itse Hitleriä. Sen sijaan osansa saavat yhtä lailla niin virkakoneisto, väkivalta (oli kyseessä perhe, sota tai politiikka) kuin sosiaaliset erotkin. Kirja on julkaistu alkujaan vuonna 2009, ja sen on ansiokkaasti suomentanut Outi Hassi. 

Mathilda S.

8.7.2013

Kirjasta muualla

Sitäkö se olikin? Lepakkoarvoitus

 Matti Hällin ensimmäinen romaani Lepakkoarvoitus (1939) on toisen maailmansodan alla ilmestynyt dekkari. Se sijoittuu Helsingin rannikolle, konsuli Salmion huvilaan, jossa hänet ensi töiksi murhataan. Mielenkiintoisella tavalla kirja viittaa salapoliisikirjallisuuden perinteeseen holmeseineen ja poiroteineen, eikä se itsessään ole kovin poikkeava. Ajankuva ja idea ovat kuitenkin kiinnostavia, kun kirjailijan alter egomainen kertoja, kirjailijahahmo Martti Ratamo luo lukijalle kuvauksia tutkinnasta ja sen tekijöistä ja kohteista. Hän on tullut huvilalle ystävänsä Ariel Vaaran kanssa nauttimaan isännän tarjoamista herkuista, herkkusuita kun molemmat ovat. Salmiolla on jopa ranskalainen kokki Henri: "Huomattava tekijä siinä taiteessa, jonka Brillat Savarin, Vatel ja Escoffier ovat tehneet maailmankuuluksi" (9).

Lyhyestä virsi kaunis, sillä tämän lyhyen kirjan voisi nopeasti pilata, kun sen voi yhtä hyvin nopeasti lukea. Kirjasta on Seaflowerin uusintapainos vuodelta 1999, mikä on hyvä, koska kirja on joskus vaikea muuten löytää. Alkuperäisen kansikuvan vuoksi se kyllä kannattaa.

Oulun kaupunginkirjaston Hälli-sivusto

Emännän tietokirja: Enemmän kuin emäntä, enemmän kuin tietokirja

Ensimmäisenä Omituisten opusten kerhon opuksena on Maija Suovan toimittama kaksiosainen Emännän tietokirja, erityisesti sen 4. laitos vuodelta 1958 (WSOY). Ensimmäisen kerran Mandi Hannulan ja Alli Wiherheimon toimittamana 4-osaisena laitoksen ilmestyessään vuonna 1932 tämä  teos oli ainutlaatuinen maailmassa ja sen hakusanat ulottuivat aamiaisesta öljylamppuun. Uuden laitoksen hakusanat ovat puolestaan AA-liikkeestä öljyämiseen, joten maailman muuttuminen on näinkin havaittavissa.

Teoksessa on suuri määrä aihepiirejä ja hakusanoja, joista on kustakin vaihtelevasti kuvausta. Vaikka olisi mielenkiintoista tehdä yksityiskohtaisempi kartoitus siitä, mitä kaikkeä emannyys tältä pohjalta tarkoittaa, se ei ole tässä mahdollista. Omituisuus kumpuaa tässä tapauksessa nimenomaan ajan muutoksesta - siitä mitä asioita pidetään tavallisina, mitä epätavallisina, mitkä ovat kauniita ja mitkä eivät. Mukana on lukuisia mainintoja siitä, miten asiat viimeisen tiedon valossa ovat. Näiltä osin muutos aiempiin laitoksiin on huomattava.

Mukana on paljon kotitöihin - vaatehuolto, ruuanlaitto, siivous, puutarhanhoito, lastenhoito - sekä muotiin ja taiteeseen liittyviä asioita. Yhteiskunnan modernisoitumisen myötä käsitellään paljon erilaisia sähköisiä kodinkoneita - pölynimuri, höyrysilitysrauta, sähköpaistinpannu -, vaikkei perinteisempiäkään menetelmiä kuten karstaus ole unohdettu.

Otan pari esimerkkiä teoksesta kuvaamaan sen luomaa maailmaa.

Istuma-asento (I, 279-280) "Kaunis ja luonteva istuma-asento ei ole läheskään niin helppo eikä yleinen kuin luulisi. Se myös osaltaan paljastaa - kuten esiintyminen yleensä - ihmisen koko luonteen. Huolimattomalta ja rumalta näyttää istuminen polvet hajallaan, samoin jalka huolimattomasti toisen yli heitettynä. Vaikkapa jalkoja suojaisisikin pitkä hame, antaa tällainen istumistapa koko asennolle rehentelevän ja kömpelön leiman. Naisen siroin istuma-asento on pitää kevyesti toinen jalkaterä toisen takana ja molemmat kyllin lähellä tuolia, sekä kädet luontevasti sylissä niin, että ryhti säilyy hyvänä, joskaan ei pingotettuna."
Kuvateksti: Hyvä ja lepuuttava istuma-asento. Jalka toisen päällä on kauniisti ja melkein huomaamattomasti.

Ravintola (II, 1079-1077) "on julkinen huoneisto, jossa mitä erilaisimmat ihmiset tulevat toistensa kanssa tekemisiin ja seuratapojen noudattaminen on erikoisen tarpeellista. Käyttäytyminen ravintolassa ilmaisee epäilemättä asianomaisen sivistystason. ..."

Affekti (I, 3-4) "mielenjärkytys. Affektilla tarkoitetaan tavallisesti rajusti puhkeavaa, lyhytkestoista tunnereaktiota, kuten voimakasta iloa, vihaa, pelästymistä yms. Voimakas affekti voi aihauttaa myös elimellisiä häiriöitä. Taipumus affekteihin on yleensä synnynnäinen."

Kuten kaikki historialliset hakuteokset, Emännän tietokirjakin on äärimmäisen mielenkiintoinen ikkuna maailmaan, joka ei ole ajallisesti niin kovinkaan kaukana.

Ks myös Maahiskan kommentti
Hehkuvaisen juttu
Pula-ajan niksejä
Surskorpan juttu kotikirjastosta


Mathilda S.

Omituisten opusten kerho aloittaa

Omituisten opusten kerho kokoontuu nimensä mukaisesti omituisten opusten äärelle. Omituiseksi opuksen voi tehdä melkein mikä vain, joten mikä tahansa teos voi olla omituinen. Omituisuus ei siis kerhossa ole kielteistä vaan myönteistä. Tässä hengessä luemme erilaisia kirjoja. Tervetuloa mukaan!

Mathilda S.